Equestrian Stockholm

Monday, January 19, 2015

Total screw up...

Kuulen yleensä ihmisiltä että maanantai on kamala päivä. Minusta näin ei ole mutta se ehkä johtuu siitä että minulla ei ole normaalit työajat ja viikonloppu ei yleensä ole kuin normaalin ihmisen viikonloppu :). Haluan silti maanantain kunniaksi jakaa teille pari nolointa hetkeä (niitä on paljon). Haluan vielä sanoa sen että olen aina oppinut kantapään kautta ja yleensä en ole tehnyt samaa virhettä kahta kertaa joten en ole näin katastoofi enää ;) hah!

-unohdin saappaat kotiin kun lähdin kahden hepan kanssa yksin kansallisiin kisoihin saksassa. Radankävelyn yhteydessä sain uusia kavereita sillä jouduin kysymään kaikilta että saisinko lainata saappaita. Kaikki katsoivat minua oudosti ja vastasivat että heillä oli vain yhdet parit mukana. Noh, sain lopulta lainata yhdet jotka oli kolme kokoa liian isot ja aivan liian lyhyet.

-unohdin satulan kotiin, huomasin sen kisapaikalla ja jouduin (taas) nolona kysymään hollantilaisilta jos saisin lainata satulaa. 

-Olin minun hienon orini kanssa radalla odottamassa samalla kun edellinen suoritti. Orini alkoi kakkaamaan esteen edessä josta kävelin ohi. Tiesin että se ei ihan helposti liiku kun se paskoo joten ajattelin että annan sen ihan rauhassa asioida ja ehdin varmasti alta pois ennen kuin edellinen on tulossa tälle esteelle. Mutta... Se olikin pikkaisen hitaampi kun olin ajatellut ja rupesi tulemaan pieni kiire siinä, pyysin sitä jalalla eteenpäin. Mitään ei tapahtunut. Aloin potkia (todella kovaa), mitään ei tapahtunut, kun ratsataja oli tulossa meitä päin yritin mäiskiä sitä ohjilla kaulaan ja jälleen kerran ilman toivottua tulosta. Näytin todella typerältä ja sitä paitsi edellinen joutui pysähtymään koska olin hänen tiellä. Hän katsoi minua todella vihaisena ja katsomossa jotkut nauroi niin paljon että melkein makasivat maassa :D

-olimme kisapaikalla ja työnantajani sanoi minulle että meneppä laittamaan seuraavan hevosen (en muista nimeä) kuntoon, sinuun ei ole enään niin montaa. Minä kävelin reippaasti hevosautolle ja rupesin katsomaan että ei näytä olevan mukana. Äh, en olisi voinut unohtaa, katsoin tarkemmin kun tulin sisään, joo, ei se sielä ollut vaikka olin itse lastannut hevoset. Olin unohtanut hevosen. Onneksi kisat eivät olleet kovin kaukana ja saatiin hevonen siirrettyä toiseen luokkaan ja minä seisoin nöyränä vastaanottamassa sitä kun talli naapuri toi sen kisapaikalle :). 

Noniin siinä teille piristystä jos sinulla oli huono maanantai! The joke is on me!

                           //Jessi


I often hear people saying that Monday is the worst day. For me not, but that's probably because I don't have normal weeks and free weekends. But I thought I would honor Monday share some of my most embarrassing moments. I do whant to say that I have always learned the hard way but usually never done the same mistake twice, so I'm not as big of a catastrof as I may sound like ;) hah!

-Alone I left for a national show in Germany where I did not know anybody. Noticed that my riding boots where missing. As I walked the corse I gain friends while having to ask everybody for riding boots. Everybody just looked strange at me and told me they only had one pair with them. Finally I got a pair that where three sizes to big and way to short.

-I forgot my saddle at home, embarrassed I had to ask the Dutch guys if I could borrow one...

-I was riding my nice stallion, waiting in the ring for my turn as the one before me started jumping. He started shitting in front of a obstacle I walked pased. I knew hi was not that quick so I tought I have time to let him finish his business and then move on. Thing did not go as smooth as I tought and I realized that I was in a bit of a hurry. Gave him a sign to move but nothing happened, I started kicking with the same result as earlier. In the moment of despear I tryed hitting him with my rains on the neck.. Still nothing happened. I ended up looking like a total idiot and the rider before me had to 
stop in front of this big fiasco and looked very angry. Everybody else had such a grate laugh they where almost lying on the floor :D

-we where at the show and my employer told me to go and make the next horse ready (can't remember name). I walked to the horse truck and tought I couldn't see the horse. I looked closer and, yes, he was not there, I had forgotten a horse, even if I was the one who loaded the horses on the truck. Thank god the show was not that far away, we got the horse moved in to the next class and the neighbour brought the horse to the show where I received him as humble as can be :).

So there it was. Hope you had a good laugh in case your Monday was a bad one. The joke is on me! 

                       
                          //Jessi



13 comments:

  1. Hahaha, piristi päivän! Kiusallisia tilanteita, mutta varmaan ihan huojentavaa sanoa se äänen, että mokasinpa kerran minäkin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva juttu :D! Niin kun sanoin niitä on ollut paljon ja tulee varmasti olemaan. Olen tottunut nauramaan itselleni. Minusta on hyvä että ei aina ota elämää liian vakavasti :)!

      Delete
  2. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete
  3. :D Eipä kuulosta hanskojen unohtaminen enää miltään!

    ReplyDelete
  4. Ihan huippu! Kiitos että jaoit tämän kanssamme! :)

    ReplyDelete
  5. Hahahaha, kaikista paras tunne varmaan ollut unohtaa koko hevonen kyydistä :D .. Siellä se on kotona hamuillu heiniä ja pärskytellyt itsekseen ettei tarvinutkaan lähteä töihin :D ..

    ReplyDelete
    Replies
    1. No joo, onneksi oli enemmän kun yksi hevonen mukava, muuten olisi ollut vielä nolompi :)

      Delete
  6. Ihan loistavia juttuja! Kiva kun jaoit nämä piristykseksi :)

    ReplyDelete
  7. Tosi hauskoja juttuja, mukavaa luettavaa! :)

    Äkkiseltään tuli mieleen pari tapausta jossa olen itse ollut auttavana osapuolena vanhan kotitallin koulukisoissa:
    kerran olen lainannut omia saappaitani kun yhdellä ratsastajalla oli ihan uudet saappaat jotka kiristivät tuskallisesti. Ja toisella kertaa yhden ratsastajan saappaasta hajosi vetoketju vähän ennen radalle menoa, sitten teippasimme saappaan niin että pysyi kasassa radan ajan (ja tuomari huomautteli - onneksi huumorilla - että oli vähän "bling blingiä" mukana, kun teippi kiilteli auringossa :D).
    Pari tuttua stewardia on sanonut että pitävät mukana aina muutamaa erikokoista kypärää, hanskoja ja kilpailunumeroita. Oma lainatavara-varastoni on vielä työn alla.. tosin en ehkä laajenna palvelua ihan saappaisiin ja satuloihin asti ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, kyllä niitä sattuu :)! Olisi tylsää jos ei sattuisi ikinä mitään.

      Delete