When I almost...

Kun asiat eivät mene niin kuin suunnittelit. Minulla oli niitä hetkiä. Kun olin Belgiassa ja kaikki hevoset olivat jotenkin rikki tai ei vaan toiminut. Tuntui siltä että miksi minä jaksan raahautua tallille, tehdä töitä ja treenata kun ei mikään tunnu auttavan. 

Päätin kirjoittaa tästä koska vaikka muuten elämä hymyilee niin hevospuolella on vähän motivaatio ongelmia kun kaikki ei nyt ihan tunnu  menevän nappiin. Mutta tällä kertaa tiedän enemmän.

Olin niin kyllästynyt kaikkeen joten päätin lopettaa. Muutin Suomeen (Fille oli myös aika iso syy ;)). Olin kolme kuukautta "normi" duunissa ja huomasin että joka aamu puoli tuntia sen jälkeen kuin olin saapunut paikalle niin aloin katsomaan kelloa että milloin pääsen pois täältä. Joka päivä minä mietin hevosia ja unelmoin millaista se voisi olla. 

Tajusin että en ole ikinä katsonut kelloa,  millon pääsen kotiin tallilta. Tajusin miten paljon rakastan työskennellä hevosten parissa ja tajusin miten paljon minä halusin KISOIHIN!

Nyt tiedän että haluan tehdä tätä loppuelämäni. En koskaan anna periksi! Se oli minulle todella opettavaista. Opin itsestäni enemmän ja tiedän että vaikka kuinka paljon tulisi vastoinkäymisiä niin "that's life". Ja tilanne voi aina olla huonommin. Tämä elämän tyyli tekee minut onnelliseksi. Se on minusta kaikista tärkein asia!

"Do what you love, love what you do."

//Jessi

When things doesn't work out as planed.

I had those moments. When I lived in Belgium, it seemed that all my horses where injured or something else. I started wondering about why I bother dragging myself to the stable every morning, training and working my ass of when nothing seems to do.

I decided to write about this now because even if life is good otherwise, the horse part is in lack of motivation. Not everything is going as planned (if you know what I mean). But nowadays I know better.

I was so tired of everything that I decided to quit. I moved back to Finland (Fille was also kind of part of the reason ;)). I worked as a "normal" person for three months. But I noticed that after the first half hour I was checking my watch all the time to see when I could go home. Everyday In my mind I was with the horses and was dreaming of how it all could be.

That was the moment for me when I realized that I had never looked at my watch to see when I can get home from the stable. I realized how much I loved working with the horses. And I realized how eager I was to do shows again!

Now I know that I want to do this for the rest of my life. I'm never going to quit! That was very instructive times for me. I learned a lot about my self and now I know that when bad times hit you, that's just life. And it can always be worse. This lifestyle makes me happy and that's all that matters. 

"Do what you love, love what you do"

//Jessi

And not to get to serous ... :,D