My Story

Vaillant all embarrassed.

Family breakfast

En tiedä miten hyvin te jotka luette blogiani tunnette minua joten ajattelin kertoa vähän miten olen päättynyt tähän tilanteeseen missä olen tänä päivänä. Aloitin ratsastuksen Kilon ratsastuskoulussa vuonna −97, siskoni Sabina ratsasti ja hän sitten innostuksellaan sai minutkin innostumaan. Sabbelle ostettiin hevonen ja aika pian minullekin ostettiin ensimmäinen poni, Little Grey eli Lilli. Olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen ja ratsastus ei ollut mikään poikkeus. Olin 13v. kun Lilli tuli meille. Aloitin aika nopeasti kisaamaan ja minut valittiin jo ensimmäisella vuodella mukaan maajoukkueeseen. Sitten minulle tulikin Omarbach ja olin koukussa.

Muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille ratsastamaan kun olin 17. Muutin pariksi kuukaudeksi Thiess Lutherin luokse valmentautumaan ja kisaamaan. Palasin uudestaan sinne seuraavana vuonna. Parin Saksan reissun jälkeen päätin jäädä Saksaan, tai siis en vaan enää tullut kotiin... koulut jäi ja ratsastusura alkoi. Tällai jälkeenpäin tuntuu aika hurjalta mutta se tuntui ainoalta oikealta valinnalta ja koulu ei oikein maistunu.

Pitkän Saksan jakson jälkeen päätin tulla Suomeen kesäksi ja olinkin Suomessa pari kuukautta ennen kuin hinku ulkomaille taas otti haltuun. Muutin silloin Hollantiin Robert Puckin luokse töihin. Olin siellä vähän aikaa kunnes löysin Marcel de Boerin. Aloitin työt ratsuttajana ja olin siellä kaksi vuotta töissä. Marcelin luona ratsastin ja kisasin enemmän kun ikinä aikaisemmin. Kierreltiin kisoista kisoihin. Sain tuntea miltä kilparatsastajan elämä on oikeasti. Thiessin luona opin kaikki perusasiat, ja Marcelin luona enemmän hevosten ostamisesta ja myymisestä, ja sain tietysti rutkasti kilpailukokemusta ja erillaisten hevosten ratsastamista.

Asuin aika pitkään yksin ja kisaaminen on aika yksinäistä jos sinulla ei oo perhettä läsnä... No sit tapasin Fillen...mehän ollaan tunnettu ikuisuuden mutta paikka ja aika ei oo koskaan aikasemmin toiminut meille ja yhtäkkiä huomasin että halusin kotiin, ja halusin satsata meidän suhteeseen ja halusin kokeilla jos toimisikin, joten päätin muttaa kotiin. Olin vähän turtunu hevoselämään ja päätin katsoa jos olisi jotain muutakin elämää kun hevosia. Hevoset tietysti tuli kotiin mukaan mutta olivat kyllä aika kevyessä liikunnassa. Pidin vähä taukoa ratsastuksesta ja kokeilin muita juttuja mutta hinku takasin satulaan tuli aika nopeasti takaisin. Huomasin aika nopeasti että se on kyllä ratsastus ja hevoset jotka tekevät minut onnelliseksi! Ja rakastan kisaamista, minua jännittää edelleen kisa aamuisin, vaikka se jännitys onkin innostusta.

Välillä on ihan hyvä ottaa pientä taukoa ja miettiä mitä oikein tekee ja miksi. Sain ihan uuden innostuksen ratsastukseen ja huomasin että ei oo pakko asua yksin ulkomailla jos haluaa ratsastaa korkealla tasolla. Kyllä sen pystyy tekemään melkein mistä vaan kunhan vaan suunnittelee tarkasti ja on valmis tekemään kovasti töitä. Vaikka pienen lapsenkin kanssa.

 Mielummin onnellinen Suomessa kun yksinäinen Euroopassa. Vaikka onhan sielläkin ollut aivan upeita aikoja ja olen viihtyny todella hyvin ja päässyt kisaamaan upeissa paikoissa mutta nyt on tunne että tarvi muutakin, elämä muttuu ja opettaa. Ja olen aina tiennyt että perhe on minulle tärkeintä, ja nyt kun minulla on mun oma pikku perhe niin se on vielä tärkeämpi.

//Jessi

Lovely Suvi.

Working hard on the flat:)

I don't know how well you who read my blog knows me? So I thought it's time for a small introduction about me and how I ended up in my life situation where I am in now. I started riding at Kilo Riding Club after I got inspired by my older sister Sabina. She got an own horse and when I was 13 I got my first own pony Little Grey "Lilli". I've always been very competitive and riding was no exception. I started competing pretty fast and got a spot on the Finnish team already the first year competing with Lilli. Then along came Omarbach and I was hooked.

I moved abroad the first time when I was 17, I went to Thiess Luther to train and compete for a couple of months and did the same thing next year again. And one year I didn't return anymore home.. left school and my riding career started. Afterwards it feels pretty crazy but I wasn't interested in school and it felt like the right thing then, and still does til this day.

After a long time in Germany I came back to Finland for the summer but already in the autumn I was back abroad. This time I went to Holland and Robert Pucks place to work, after a while there I met Marcel de Boer and started to work for him. I worked for him 2 years. At Marcels place I competed and rode more than I had ever before. And got to feel what it is like to be a real rider, we just went from show to show. At Thiess place I learnt all the basics and at Marcels place I learnt a lot about buying and selling horses, and got a lot of experience, both in competing and riding different horses.

I lived pretty long time alone and the competition life is pretty lonely when your family isn't involved and so I met Fille... We had known each other for a long time but somehow we had never ended up together, but this time I wanted to give it a chance so I moved back home to give it a try. 

I was also a bit tired of the horse life and wanted to see if there is something else out there for me. The horses moved back with me and I kept riding but not at all with the same goals, just more for fun when I felt like it. But sometimes a small break is just good for you. It didn't take me long to start missing the horse life and the riding, so soon I was back more inspired than I had been in ages. I just noticed that it is the riding and the horses that makes me happy. And I love competing, I still get nervous in the mornings before a show, just out of excitement. 

During my break I noticed for the first time that I don't have to live in Europe to compete on high level, that I can do it from here in Finland as well. Sure takes more planning and organising but is totally doable, you need to work hard wherever you are. It is possible even with a little baby.

I rather be happy in Finland than lonely somewhere away in Europe. Even though I have had amazing times in Holland and Germany it is now time for a different phase in my life. Family has always been very important to me and now when I have my own little family it is even more important!

//Jessi